Njam Njam

Kas kas. Taasen on mennyt aivan liian pitkä aika kuulumisista. Kuopion retkeni meni sitten hieman pipariksi, kun en koskaan nähnyt elävää Kalakukkoa. Kaikki yksilöt oli jo paistettu ja nätisti pakattu. Noh, kenties ensi syksynä käyn katsastelemassa uudestaan.

Onneksi eilen pääsinkin sitten oikean herkkukaukalon ääreen. Kaverini oli ladannut kulhon täyteen herkullista lihapullataikinaa. Taikinan valmistuksesä käytetään salaista reseptiä, jota ei ihan kaikille kerrotakaan. Siihen, miten pullista tulee lähes yhtä täydellisiä kuin minä itse, raotamme hieman kuva-arkistoamme.

Toisin sanoen kaverini mielestä kaikkien aikojen paras ruuanlaittoväline on tietenkin lihapullasakset.

Kyllpäs oli muuten ankea päivä. Saaataaa, saaataaa, litsis lätsis lots. Se on kyllä aika kiva laulu, tulipa taas mieleen. Muutenkin olen vähän surullinen. Olen vähän ollut paitsiossa, kun minua ei huolittukaan hyttilaivalle alkuviikosta. Yksikseni sitten olen muistellut mukavia televisiohetkiämme.

Lopuksi kuitenkin haluaisimme varoittaa teitä Karhupuiston (se on se puisto, missä on se possuksi naamioitunut karhu) katalista puolapuista. Jossain muuallakin saattaa niitä puita olla, olkaa varuillanne!!! Niillä on kuulemma tosi kiva kiipeillä, mutta niissä on jokin kumma vetovoima, joka imee pään puolapuiden väliin. Se on tietty ihan kiva juttu, mutta sitten ne katalat puolapuut eivät päästäkään päätä pois ihan helposti. Olkaapa siis varuillanne, jos näette jossain tällaiset salakavalat puolapuut. Päältäpäin ne näyttävät ihan mukavilta ja kilteiltä, mutta odottakaas vaan kun lähdette kiipeämään. Pää haluaa välttämättä tunkeutua sinne puolapuiden väliin.