Päiväkodin lapset ovat pihalla taas...

Yksi suosikkipäivästäni on aina, kun pääsen hassuttelevan pojan kanssa päiväkotiin.

Sielää on ainaa yhtä ihanaa. Kylläpäs alkoikin laulattaa...
No niin, siis päiväkotihan on sellainen paikka, että ensin sanotaan aamulla, että "Ei mennä päiväkotiin" ja sitten iltapäivällä kun meitä tullaan hakemaan, niin sitten ei haluta lähteä ja heittäydytään maahan makaamaan. Se on aika hauskaa, koska makoilu on yksi lempiasennoistani.

Kun päiväkotiin mennäänn, niin ensin syödään aaaamiaista, sitten leeeiikitään ja laaauletaan. Touhuillessa alkaakin mukavasti nälättämään ja sitten saadaankin taas ruokaa. Päiväruoka on kenties paras ateria, koska sen jälkeen saa aina pastillin.

Minäkin olen viihtynyt hyvin päiväkodissa, mutta näin vanhempana tarvitsen hieman enemmän lepoa. Siksi olenkin saanut siellä ihan spesiaalin paikan itselleni.

Päiväkodissa on aina kivaa ja siellä on paljon kavereita sekä tietenkin loistavat päiväkodin tädit. Yksi päiväkodissa opittu asia, mitä tuon kaverin isä ja äiti arvostavat on tietenkin kailotus. Kaikki mitä pitää sanoa, pitää sanoa kovalla äänellä, että asia menee perille. Kotonakin tuntuu jo ihan päiväkodilta kun laulut ja lauseet raikaa ja rumpu paukkuu.

Yksi vähän huonompi puoli päiväkotireissuissa on. Leikkiessä siellä tulee aika likaiseksi ja välillä joudun tänne outoon vesikaruselliin. Se ei ole kauhen mukavaa, koska sinne ei saa ottaa eväitä mukaan.