Taidetta ilman rajoja

Eilen asunnossani asusteleva pieni pyöreäpäinen poika oli päättänyt ryhtyä taitelijaksi. Liekö ollut Yann Arthus-Bertrand inspiraation lähteenä, kun päiväuniaika käytettiinkin luovuuden irtiottoon.

Näin ammattikriitikon arvointina voin todeta, että teoksessa tilan käyttö on vallatonta, koska minulta EI kysytty etukäteen lupaa asunnon seinään piirtelyyn. Toisaalta ymmärrän kyllä taiteiljan tuskan, koska huoneesta on näkymä vain sisäpihalle. Siksi on ihan oikeutettua luoda illuusio Alppien taakse laskevasta auringosta.

Synttärikemutkin menivät hienosti "Setäkahvilassa". Setäkahvilan nimi tulee siitä, että siellä yleensä on kiva setä myymässä. Jännää, että jo 2-vuotias on huomannut, että kahviloissa on yleensä töissä tätejä. Myös kaupassa on kuulemma vain tätejä myyjinä. Setäkahvilan herkkua on muffinssi, kuten kuvasta näkyy.

Olen itsekin aikamoinen herkuttelija. Parasta herkkua ovat tietenkin SORSAT,

joskin en koskaan ole vielä niitä maistanut. Ovelia ovat nuo siivekkäät veijarit. Sen sijaan käyn usein herkuttelemassa Sorsanpaistajan luona. Toinen tuttavuus herkkujen mailla on Polkkapossu, joka on myös aikamoinen herkuttelija.