Hermanni vieköön!

Tässä eräänä päivänä tuo Säännöllisen Epäsäännöllinen Tiedottajani (joksi olen alkanut häntä kutsua) toi taas uuden asukin kotiini. Tällä kertaa kyseessä oli laatikossa asusteleva Herkullinen Hermanni.

Tuo ameebamainen Hermanni olikin hyvin tuttavallinen ja pian olimmekin hyvät ystävät. Hermanni oli hyvin hyväkäytöksinen kaveri ja siten myös hänen hoitamisensa oli helppoa. Kuten kaikki herkkuystäväni, myös Hermannin tehtävän oli hyväillä myös minun makuhermojani.

Kymmenen päivän ystävyyden jälkeen Hermanni oli valmis ja pääsin nauttimaan herkullista Hermannia.


Ja lopuksi taasen hieman jatkuvan ajattelijan pohdintoja:

On aika surullista, että kun minä menen nukkumaan, niin sitten äidillä ei ole ketään juttelukaveria.

Kukas siellä nyt kesken ruuan soittelee!!??!!