Urheilun juhlaa

Tuo urheilu on aina niin mukavaa. Etenkin sen katsominen mehukkaan sorsapaistin ääressä. Muutenkin kaikki lentävät asiat ovat aika ihania: sorsa, ankka, fasaani, kalkkuna ja mäkikotka.

Loppiaisenahan jo perinteisiin kuuluu katsella noiden mäkiemme peipposten kilvoittelua hyppyrimäessä. Tänä vuonna tuolla olikin erikoista sähinää ja siitä syystä myös kaverini oli erittäin innostunut hyppelystä. Kyllä toi Janne Ahonen on aika kaveri.



Kaverini katseli äitinsä kanssa mäkiviikon viimeistä Bischofshofenin kilpailua ja viimeiset 10 hyppääjää on menossa. Tulevana kommentaattorina kaverini on kiinnostunut hyvinkin paljon kilpailusta.
Äiti sen sijaan toivoisi hiljaisuutta ja ehdottaa:

"Ootko vähän aikaa hiljaa, niin katotaan tää loppuun"
Poika: "Millon Janne Ahonen hyppää?"
Äiti: "Kohta"
Poika: "Miksi tuolla on toi hotellin kuva?"
Äiti: "Mikä hotelli?"
Poika: "No toi hotellin sänky. Nukkuuko ne tuolla?"
Äiti: "Ei kun siinä vaan mainostetaan jotain hotellia. Oo nyt hetki hiljaa, niin mä kuulen, mitä noi sanoo."
Poika: "Onko toi Janne Ahonen"
Äiti: "EI!"
Poika: "Miksi noi hyppää?"
Äiti: "Ne kilpailee."
Poika: "Miksi?"
Äiti: "NO KUN NE TYKKÄÄ SIITÄ!"
Poika: "Onko toi Janne Ahonen?"
Äiti: "Ei, kun se on Janne Happonen."
Poika: "Miksi?"

Äiti ei vastaa.

Poika: "Miksi ne hyppää?"
Äiti: "No, kun ne mittaa sitten, et kuka pääsee pisimmälle."
Poika: "Onko toi Janne Ahonen?"
Äiti: "Ei, se tulee kohta, ole vähän aikaa hiljaa"
Poika: "Mikä on mäkimonttu?"
Äiti: "No toi kuoppa mihin ne hyppää"
Poika: "Kuka sen on kaivanut?"
Äiti: "Joku setä tai täti. Nyt se Ahonen hyppää!"
Poika: "Laitetaanko sinne kuolleita?"
Äiti: "Miten niin?"
Poika, kovempaa: "Että laitetaanko sinne kuolleita!!!"
Äiti: "Niinkun hautaan vai? Ei se ole hauta, se on tollanen iso kuoppa."
Poika: "Miksi?"
Äiti: "No, kun niitä sattuis jos ne hyppäis ihan tasaselle."
Poika "Mikä on palkintopalli?"
Äiti: "No sellanen, mihin mahtuu 3 parasta hyppääjää."
Poika: "Onko ne noi isot portaat?"
Äiti: "Ei, kun pienemmät."
Poika: "Vieköhän noi sedät sitten ne palkinnot tonne hotelliin ennen kun ne hyppää taas."
Äiti: (hajamielisenä, kilpailu on loppunut) "Ehkä"
Poika: "Millon Janne Ahonen hyppää?"
Äiti: "No se hyppäs jo, mut me ei kuultu sitä, kun sä puhuit koko ajan."
Poika: "Miksi?"

Taas siis saimme hyvinkin analyyttisen selostuksen kisapaikalta. Itselle tuli ihan sellainen olo, että olisi ollut itse paikan päällä Saksaitävallassa. Taidanpa muuten alkaa kehittelemään kilpailijaa terväpiirtotelkuille, nimittäin teräväselostus-TV:tä!