Jytiblog

Opehommia

2008-05-17T20:03:00.006+03:00

Tänään kaverini pääsi käymään Särkännimessä ja eikös sielläkin havaittu tämä erittäin kyvykäs kaveri. Ei muuta kuin kylmiltään vaan Delfiinejä kouluttamaan. Ja hienostihan se meni!

...Tosin kun tuolla töllöllä kuvaajalla, joka piti sormeaan mikrofonin päällä :o(
(jos siis ääni katoaa, syy ei ole koneessasi, vaan videon huonossa laadussa)

Liikennevinkki

2008-04-28T08:25:00.004+03:00

Tiedän, liiiiian kauan.....

Eiiku...
Mut ku....
Sitähän se kaikki on. Kiirettä mukamas pukkaa. Noh, joka tapauksessa viikonloppuna kaverini kävi tutustumassa liikennepuistoon ja jossain, ilmeisesti päikyssä, on myös opeteltu liikennesääntöjä.

Varsinkin tällaisilla vilkkailla tieosuuksilla tulee olla näin varovainen.

Palaillaan!!!!

Hyvällä asialla

2008-03-05T21:23:00.006+02:00

Tänään päikyssä oltiin hyvällä asialla. Kaverini pääsi tekemään jonkinnäköisiä Uni sef-nukkeja. Tämän kaupunkimme pienet päälliköt (koska minä rulaan täällä kuitenkin kaikkein eniten) ovat päättäneet kanssani osallistua tuollaiseen Unicef -vuoteen.

Kaverini lähti päikkyyn illalla ja siellä ensin ommeltiin nukkeja. Sen jälkeen kaverini kaverin isä pystytti nuotion päikyn pihalle ja sitten tapahtui jotain ihmeellistä. Pullaa voikin laittaa jonkinnäköisen kepin päähän ja paistaa nuotiolla. Tässäpä vinkkiä Polkkapossullekin.

Mieleen tulee vaan, että jospa olisinkin itse mennyt mukaan päikkyyn ja tikkuun laittaisinkin murean sorsapaistin, mitäköhän päikyn tädit olisvat siihen sanoneet...

Tunnelmallisen illan jälkeen myös kotona jatkettiin experimentaalista kokkailua Polkkiksen tyyliin. Pizzataikinasta muodostui iiiihana......

ILVES!

Nii-in, ihan selvä ilves, aluksi se oli "kuule, sellainen e-lä-in: norkka", mutta siitä tulikin siis Ilves. Mitäköhän kaverini Raimo tuosta sanoisi. On muuten kaverilla aika uljaat sivut.

Lopuksi vielä hieman pääsiäisen uusia loruperinteistä maanantailta:

Virvon, varvon, tuoreeks terveeks,
palkka mulle, pitsa sulle!!!

Sanastot uusiksi

2008-02-28T00:21:00.003+02:00

Tässä muutama viikko sitten kertoilin hieman kaverini hienosta kieliopista sekä uusista sanoista. Se, kun on tuollainen pieni ihminen, niin saattaa kuulla vähän väärin noita sanoja. Vähän samalla lailla kuin kaverin isä on ajatellut pienenä poikana Valintatalon mainoksesta ("Valintatalon kassissa on talous vatupassissa"), että Valtsun kassissa on "talousvatu" passissa. Se mikä on talousvatu on askarruttanut ilmesesti tuota hömppää iskiä aika pitkään.

Noh, jos nyt kuitenkin siirrytään jalompaan kielijumppaan niin haluan ilmoittaa, että suomen kieleen on tullut uusia sanoja:

nyttä = kuivausrummun nukka
rava = autovaha
ravaus = auton vahaaminen
latteeta = maitokahvi

Tässä nyt hieman alkuun näitä ja pistelen sitten lisää, kun taas muistan virtuoosimme innovaatioita.

Ja kun Polkkapossukin paljasti kasvonsa, niin eiköhän ole aika jo esitellä kaverimmekin. Ohessa yksi taidonnäyte verbaalisesta akrobatiasta. Vielä kun tietäisimme mitä tämäkin tarkoittaa...

Merirosvosynttäreillä

2008-02-17T13:31:00.003+02:00

Eilen oltiin päikkykavereiden merirosvosynttäreillä. Siellä oli kaikkea kivaa: leppäkerttuajelua, ongintaa, aarteenetsintää, akvaariossa käynti ja tietenkin herkkujäätelöä. Kaikista ihmeellisin oli kuitenkin uima-allas, jossa ei kastu.

Lopuksi vielä keksustelu, jote en olisi luullut kuulevani, ennen kuin tulin tähän perheeseen asumaan.

- Moi äiti, mun pitää nyt mennä heti pesemään kieli.

- Miksi?

- No kun mä nuolasin sitä auton lamppua just äsken.

Vähän huonosti meni...

2008-02-02T10:55:00.000+02:00

Idoleita, onko heitä?

2008-01-27T21:30:00.000+02:00

No on!! Kaikkien keskinkertaisuuksien joukosta minäkin vihdoin löysin oman ehdokkaani Ameriikan idolin voittajaksi.

Tässä alkuperäinen

...ja tässä jo tehty disco remix

...ja vielä yksi

Kauan eläköön Renaldo Lapuz!!!!!

Alfabeetit uusiksi

2008-01-27T19:42:00.000+02:00

Olettekos tietoisia, että nämä teikäläisten aakkoset ovat suhteellisen alkeellisia. Kaverini on myös huomannut tämän ja on kehittänyt joukon uusia aakkosia iloksemme. Nyt tietenkin joku näsä alkaa urpåilemaan liuttamisesta, mutta ainoa oikea tapa liuttaa, on liuttaa valmis sorsapaisti uuuista ulos. Ettäs tiedätte.

Jotta pääsisitte kiinni tähän uuteen, parempaan, aakkokset 2.04 -versioon, tässä muutama esimerkki:

paa-niinkuin pallo
puu-niinkuin punainen
kaa-niinkuin kana
kii-niinkuin kissa

Ymmärsitte siis kuvion, toivottavasti....

Nyt siis pieni pähkinä: Millä kirjaimella alkaa jousipyssy?

- no tietenkin "Joolla"

Myös uusia sanoja kaverini on keksinyt aikalailla, koska tuntuu siltä, että teikäläisten vokabulaari ei ihan riitä ilmaisemaan kaikkea tarpeellista. En nyt ajan puutteen vuoksi aio tässä enempää tarinoida, mutta ensi tapaamista silmällä pitäen voitte miettiä mitä tarkoittaa sana "nyttä"?

Loppuun vielä hieman tunnelmakuvaa, kun vihdoin ja viimein saatiin tuota lumikamaakin tänne Tampereeelle. Muuten, kaverini sanoi, että ensi jouluna hän toivoo joulupukilta joululahjaksi lunta.

Urheilun juhlaa

2008-01-15T07:56:00.000+02:00

Tuo urheilu on aina niin mukavaa. Etenkin sen katsominen mehukkaan sorsapaistin ääressä. Muutenkin kaikki lentävät asiat ovat aika ihania: sorsa, ankka, fasaani, kalkkuna ja mäkikotka.

Loppiaisenahan jo perinteisiin kuuluu katsella noiden mäkiemme peipposten kilvoittelua hyppyrimäessä. Tänä vuonna tuolla olikin erikoista sähinää ja siitä syystä myös kaverini oli erittäin innostunut hyppelystä. Kyllä toi Janne Ahonen on aika kaveri.

Kaverini katseli äitinsä kanssa mäkiviikon viimeistä Bischofshofenin kilpailua ja viimeiset 10 hyppääjää on menossa. Tulevana kommentaattorina kaverini on kiinnostunut hyvinkin paljon kilpailusta.
Äiti sen sijaan toivoisi hiljaisuutta ja ehdottaa:

"Ootko vähän aikaa hiljaa, niin katotaan tää loppuun"
Poika: "Millon Janne Ahonen hyppää?"
Äiti: "Kohta"
Poika: "Miksi tuolla on toi hotellin kuva?"
Äiti: "Mikä hotelli?"
Poika: "No toi hotellin sänky. Nukkuuko ne tuolla?"
Äiti: "Ei kun siinä vaan mainostetaan jotain hotellia. Oo nyt hetki hiljaa, niin mä kuulen, mitä noi sanoo."
Poika: "Onko toi Janne Ahonen"
Äiti: "EI!"
Poika: "Miksi noi hyppää?"
Äiti: "Ne kilpailee."
Poika: "Miksi?"
Äiti: "NO KUN NE TYKKÄÄ SIITÄ!"
Poika: "Onko toi Janne Ahonen?"
Äiti: "Ei, kun se on Janne Happonen."
Poika: "Miksi?"

Äiti ei vastaa.

Poika: "Miksi ne hyppää?"
Äiti: "No, kun ne mittaa sitten, et kuka pääsee pisimmälle."
Poika: "Onko toi Janne Ahonen?"
Äiti: "Ei, se tulee kohta, ole vähän aikaa hiljaa"
Poika: "Mikä on mäkimonttu?"
Äiti: "No toi kuoppa mihin ne hyppää"
Poika: "Kuka sen on kaivanut?"
Äiti: "Joku setä tai täti. Nyt se Ahonen hyppää!"
Poika: "Laitetaanko sinne kuolleita?"
Äiti: "Miten niin?"
Poika, kovempaa: "Että laitetaanko sinne kuolleita!!!"
Äiti: "Niinkun hautaan vai? Ei se ole hauta, se on tollanen iso kuoppa."
Poika: "Miksi?"
Äiti: "No, kun niitä sattuis jos ne hyppäis ihan tasaselle."
Poika "Mikä on palkintopalli?"
Äiti: "No sellanen, mihin mahtuu 3 parasta hyppääjää."
Poika: "Onko ne noi isot portaat?"
Äiti: "Ei, kun pienemmät."
Poika: "Vieköhän noi sedät sitten ne palkinnot tonne hotelliin ennen kun ne hyppää taas."
Äiti: (hajamielisenä, kilpailu on loppunut) "Ehkä"
Poika: "Millon Janne Ahonen hyppää?"
Äiti: "No se hyppäs jo, mut me ei kuultu sitä, kun sä puhuit koko ajan."
Poika: "Miksi?"

Taas siis saimme hyvinkin analyyttisen selostuksen kisapaikalta. Itselle tuli ihan sellainen olo, että olisi ollut itse paikan päällä Saksaitävallassa. Taidanpa muuten alkaa kehittelemään kilpailijaa terväpiirtotelkuille, nimittäin teräväselostus-TV:tä!

Uuden vuoden lupaus

2008-01-14T19:42:00.000+02:00

Tervehdys oi uskolliset fanini!

Tuo tiedottajani sai potkut ja minulla meni hetki kun sain opeteltua nelijalkajärjestelmän. Muutenhan tämä on helppoa, mutta välilyönti on hankala kun ei ole peukaloa...

Itse en uuden vuoden lupauksista paljoa perusta, koska olenhan jo täydellinen. Sen sijaan kaverini, joka on muuten aina vaan yhtä hassu, on luvannut päiväkodin uudenvuodenlupauskansioon seuraavaa:

1. Lupaan auttaa äitiä imuroinnissa
2. Lupaan voidella itse omat voileipäni

Jäämme siis odottelemaan mitä kaikkea uusi vuosi tuo tullessaan.

Töissä on käytävä...

2007-09-16T21:30:00.000+03:00

... ja käytävässä paljon työhuoneita, heh. Kas kun taas vaan vitsit pyörii mielessä. Kuten klassikko "Suomalainen, ruotsalainen, norjalainen ja Jytiili kilpailivat kuka on paras kaikessa? - Vastaus: Kaikki muut paitsi Jytiili, joka ei mennyt saunaan katsomaan kuumia perunoita sukellusveneellä"

Ja sitten veljet, asiaan. Työnteko on tässä alivuokralaisperheessäni kovasti esillä ja kaverinikin on ilmeisesti jonkinnäköisen monikansallisen yrityksen johtoportaassa. Viime aikoina töihin meno on lisääntynyt ja lähes joka päivä päiväkodin jälkeen kaverini lähtee illalla töihin. Työpaikat ovat ympäri maailmaa, joten paikkoja riittää. Työpaikka on ollut mm. Dubaissa, Riiassa, Tikkurilassa, sekä Annin ja Erkin mökillä. Työt ovat hyvin salaisia, koska niistä ei paljon kerrota. Yleensä töissä tehdään kuulemma töitä, leimaillaan papereita ja soitellaan puhelimella. Työkavereita on paljon ja niiden kanssa tehdään eri juttuja.

Myös työpaikan varastot ovat suunnattomat. Sieltä löytyy lähes mitä vain. Tänäänkin kun tuo tiedottajani navigaattori lakkasi toimimasta (nyt se ressukka on tosi hukassa), kaverini lupasi tuoda uuden töistä, koska hänellä oli niitä NIIN paljon siellä varastossa. Päivitän listan jonain päivänä, niin voitte sitten häneltä pyytää, josko puuttuvia asioita saisi kaverini töistä kätevästi.

Tänään paljastui aika yllättäviäkin tietoja mitä siellä töissä tehdään. Viime aikoina on tehty kaksi asiaa. Ensinnäkin on kaverini rakentanut töihin Särkänniemen. Siellä ei ole vasta kun törmäilyautot, mutta niissä pitää olla varovasti, ettei hattu lennä. Toinen olikin sitten ilmeisesti isompi projekti, johon tarvittiin työkavereita. Kuin salama kirkkaalta taivaalta kaverini pläjäytti kesken automatkan: " Me ollaan valloitettu maailma työkavereiden kanssa!" Hieman siinä sitten kakistelimme asiaa, mutta se oli aika helppoa kuulemma. Kaverini sanoi, että on myös kirjoittanut aiheesta ja sitä voi sitten lukea sen jälkeen, kun on käynyt ajelemassa törmäilyautoilla.

Huomenna on taas odotettavissa uusi työpäivä, joten katsotaan sitten jokos kaverini ehti käydä kuussa. Ai niin, hänhän kävi siellä jo 4 viikkoa sitten hakemassa sen, minnekäs muualle kuin töihin varastoon...

Kioski

2007-09-11T22:02:00.000+03:00

Viikonloppuna piti kaverini saada jonkinnäköinen kelluntapötkö uima-altaalle. Pötköt olivat ilmeisesti kaikki menneet ovelille sorsille harhauttamisvälineksi. Aika ovelaa, eipä taida kukaan metsästäjä uskaltaa ampua, jos kaislikossa onkin kaveri kellukkeen kanssa...

Noh, kaupasta ei löytynyt kyseistä uimapötköä, mutta riemu oli ylimmillään, kun sieltä löytyi KIOSKI! (Tassä vaiheessa vanhemmat huomauttavat, että erinäisiä koottavia leluja ostettaessa kannattaa tarkistaa pakkauksen kyljestä mitat.)
Kioski on hieno ja siellä myydään kaikkea tarpeellista. Kaupan setä on kuitenkin hyvin tarkka ja huolehtivainen asiakkaiden suhteen. Monien ostosten kohdalla kauppias toteaa, että asiakkalla ei ole varaa kyseiseen tuotteeseen. Esimerkiksi viinirypäleihin eräälläkin asiakkaalla ei ollut varaa, mutta onneksi sitten kauppias tarjosi mehua tilalle. Usein myös käy niin, että juuri kyseistä tuotetta ei ole tarjolla. Eräskin asiakas tiedusteli tekstiviestillä ovatko myytävänä olevat luumut kuivia vai märkiä, koska oli kovasti märkien luumujen ystävä. Kauppias yksioikoisesti totesi, että ei ole kuin kuivia ja kuumia luumuja tarjolla. Lisäksi olisi kanunakkeja myytävänä. Saapas nähdä koska bisnes menee saneeraukseen...

Hyvää syksyä!

2007-09-07T20:29:00.000+03:00

Enpä enää edes ala valittelemaan tiedottajani tekosista. Markalla saa markan sorsia, vai miten se nyt meni. Itsekin tässä olen ollut hieman kiireinen seuratessani sorsastuskauden etenemistä. Vielä ei ole saalista tullut, mutta siellä jossain se minunkin paistini odottelee. Onhan kuuluisa sananlaskukin "Parempi sorsa mielessä kuin kymmenen hukassa"

Tammelan stadionin toivotukset lämmitti

Kesä siis meni aikas huristen uuteen asuntoon tutustuen. Nyt alkaa jo olla ihan kodikasta ja kaverini pienen arkailun jälkeen on myös tullut sinuiksi talomme uima-altaan kanssa. Altaalla käytiin alkuun hieman kokeilemassa varpailla miltä vesi tuntuu, ja sen jälkeen suihkuun. Toiset sentään olivat rohkeita ja uivat hyytävässä 25-asteisessa vedessä.Ennen veivaamista Pikku-Jytin pitää karkottaa hait...

Toinen ääni tuli kuitenkin kelloon, kun kummitäti piti saada mukaan katsomaan uimista. Silloin ei enää voinutkaan vaan kastella varpaita vaan piti pulahtaa veteen. Aluksi se oli hieman jännää, mutta seuraavalla kerralla kaverini huomasi, että niiden hassujen kellukkeiden avulla voikin kellua vedessä eikä uppoa. Nyt altaalle halutaan harva se päivä. Tietenkään altaassa ei uida vaan VEIVATAAN. Siispä kysymys usein kuuluukin: "Voitaiskos me tänään mennä veivaamaan?"

Toinen ihana asia kesällä oli tietenkin loma kesäkodissa. Sielläkin uima-allas oli ihana sekä tietenkin kaikki kivet. Niitä tuotiinkin sitten kotiin muutama kilo... Parasta kaikessa siellä on kuitenkin se, että kenelläkään ei ole kiire ja paikalla on koko ajan suosikkitätejä ja -setiä.

Kesäkodin uima-allaspainit

Kesä siis kului suhteellisen sukkelaan ja nyt syksy on tuonut tullessaan uusia ja vanhoja asioita. Päiväkoti pysyi samana muutosta huolimatta (noh, jos muuttaa 300 m entisestä asunnosta...) ja siellä loman jälkeen tavattiinkin vanhat tutut kaverit sekä tädit. Muskari jatkuu entiseen tapaan. Ainoastaan vanhemmilta on nyt pääsy kielletty, joten kaverini "kyllä osaa olla ihan itse siellä". Jumpan ja muskarin aikataulut eivät sopineetkaan, joten mukava Antti-setä jumpasta kertoi, että Isossa uimahallissa on vesipehula. Sielläkään eivät vanhemmat saa osallistua ("sinne saakaan aikuiset tulla uimaan , vaan reunalle katsomaan"), mutta se ei menoa haittaa. Puolituntinen sujuu kuin siivillä tai siis evillä.

Griegin Aamutunnelmaa muskarista

Lopuksi vielä muutama tietokilpailukysymys, joita kaverini esitti tänään ruokapöydässä:

1) Mikä on sellainen laite, mikä tekee aikaa?
- Kello
2) Mikä on sellainen valkoinen ja se on sellainen littana lättyleipä?
- Lättyleipä (tietenkin!!!)

Remonttivinkkejä, osa 27651A231

2007-07-12T11:44:00.000+03:00

Silloin tällöin tulee hetkiä, jolloin on hyvä valaista hieman teitä myös remontoinnin saloihin. Tällä kertaa aloitamme helpommasta kohteesta ja jossain vaiheessa jatkan kentien hieman kinkkisemmällä projektilla.

Kätevän ratkaisun on tietenkin tehnyt kaverini, joka kunnostuspuuhissa on antanut itselleen nimen "Remontti-Reiska". (Toivottavsti ei tästä videosta ota hirveästi esikuvaa)

Ongelmanahan on se tuiki tavallinen reikien tilkitseminen seinässä. Joskus on tarvittu jotain laitetta ja sitä varten on porattu seinään reikä. Laite on sittemmin hajonnut ja telinettä ei enää tarvita. Muistona on vain muutama porattu reikä seinässä.

Nythän on niin, että monet tyytyvät perinteisiin pakkelointiratkaisuihin. Siinähän ei ole mitään valittamista, mutta hirveän persoonalliselta se ei tunnu näin yksilöllisyyttä korostavana aikana. Tästä syystä Remontti-Reiskamme on päättänyt toteuttaa kierrätystä hyväksi käyttäen seuraavan ratkaisun. Tarvikkeita ei sinänsä paljoa tarvita ja kuvasta löydätte kyllä tarvittavat materiaalit.

Muutto valmiiis

2007-07-11T09:44:00.000+03:00

Tervehdys pitkästä aikaa oi ystäväiseni! Kuten olette varmaan huomanneet, muutto vie mehut miehestä kuin Jytiilistäkin. Onneksi pahin on takanapäin ja olen jo päässyt hieman lepäilemäänkin.

Asuntoni, johon tuo pyöreäpäinen poika myös perheineen muutti, on oikein viihtyisä ja sijoittuu idylliselle Tampereelle kuten kuvasta näkyy.

Kuva on otettu muuten Särkänniemen tornista, jossa kaverini piipahti kaverinsa Villen kanssa. Erityisen mieluisia olivat leppäkerttuajelut, Crazy Bus sekä vanha kunnon Possujuna. Uusina tuttavuuksina löytyi Pikku Hinaaja sekä klasikko Kantti&Kantti, jossa vain viime tingassa pystyy kääntämään autoa niin, ettei joudu Näsijärven aaltojen syleilyyn. Suosittelen!

Yhtä laitetta suosittelen käyttämään ainoastaan siten, että sinne mennän isin kanssa ja laitetaan isin kämmen tiiviisti silmien eteen ajelun ajaksi. Matkan aikana voi varovasti kurkkia sormien välistä samalla isin toista kättä puristaen. Ajelun lopuksi pitää hihkaista: "Nyt me päästiin taas tänne mukavaan paikkaan!"

Kesä on kiireistä aikaa ja minäkään en hirveästi kerkene tarinoimaan tällä kertaa. Kuitenkin haluan päättää päivän blogini jälleen sanoin, joita aforistimme ammentaa pohjattomasta arkustaan:

Paidat aina pienenee,
se on paitojen elämää!

Ilmoitusasioita!!

2007-06-09T09:00:00.000+03:00

Nyt kun olen lopuliseti teipannut tiedottajani sorsien nokittavaksi lammen rannan aitaan, haluan vain ilmoitaa tuohtumukseni. Viime viikkoina olen seurannut kaverini bisneksiä huolestuneesti.

Innokkuuden takana on ilmeisesti "Jytiilit vegaaniksi" -projekti, koska olemme muuttamassa typerän potkupallokentän viereen. Eihän siellä ole sorsia!!! Huolestuttavista tässä on se että, vesilampi on sterilisoitu uuden kodin sisälle hassuun uimiskelualtaaseen ja
eihän sinne sorsat osaa tulla.

Joka tapauksessa kauhea tohina on täällä päälla ja uutta asuntoa laitetaan kuntoon vauhdilla, kuten kuvasta näkyy.

Digi on...

2007-05-02T18:45:00.000+03:00

...aikas POP!!!

Itsekin tuossa hurahdin Digiaikaan. Katsokaapas vaikka:
http://extra.yle.fi/?viewer=1368

Juhlaa piisaa

2007-05-01T12:10:00.000+03:00

Pikaiset Valpurin tervehdykset teillekin meiltä akateemisten Jytiilien kerhosta!

Meillä alkaa olla kiirus, kun huhujen mukaan Tammerkoskesta kohta nousee friteerattuja teekkareita. En kyllä tiedä mitä ne ovat, mutta kaikki friteerattu periaatteessa on aikas maukasta. Saattaapi olla, että suureeen friteerauskoriin on eksynyt muutama sorsakin. Njam!!

Jos metsään haluat mennä nyt...

2007-04-30T14:40:00.000+03:00

Sunnuntaina kaverini kävi Mummin ja Aapin kanssa metsäretkellä. Retkellä nähtiin monta metsää, kun aina tien tai pururadan jälkeen tuli toinen metsä. Metsässä oli myös ihania oksia. Ainoa ikävä puoli oli se, että niitä oksia (tai sitä 15 cm paksua, metrin pituista lahoa runkoa) ei saanutkaan ottaa kotiin.

Uusia tuttavuuksia löytyi myös, kuten jäkälä ja sammal, joita sitten vähän otettiin kotiinkin mukaan.

Parasta antia kuitenkin oli metsäretkellä evästauko. Ikävä kyllä iskä ei ollutkaan ottanut makkaraa mukaan, joten jouduimme vain katselemaan hirsien välistä muiden makkaranpaistoa...

Keeeevät toi...

2007-04-29T07:18:00.000+03:00

...keeevät toi, muuuuraaariiin;
keeeevät toi, keeeevät toi hymyyyn Jyyyytiiiliiin;
keeeevät toi, keeeevät toi soooorsatkin;
jaaa koohta kai griiiillliiiiitkiiiin!

Kylläpäs nyt laulattaa, mutta kun olen noita etelän kavereita, niin lämpö on aikas ihana asia. Myös kaverini on ollut hyvin tyytyväinen lämpimään säähän. Ainoa ikävämpi puoli on se joku syytepöly jaka pistää kaverini yskimään. Tiistaina kaverini oli jopa lääkärissä, joka sitten määräsi rohdot siihen atsmaan. Kyllä te peukaloiset olette outoja kun hassusti yskitte.

Myös kaverini on lauleskellut mielellään ja monena aamuna päiväökotireissulla on polkupyörän pakkarilta kuulunut iloinen kailotus.

paipai beibii baibai peipii

Siinä on kyllä päät kääntyneet monelta työmatkalaiselta.

Toinen ikiklassikko viime aikoina on ollut sesongista huolimatta "Porsaita äidin", mutta ystävämme Viktorin kieltä mukailleen:

Muussissa geeli, allihuuppa, allihuuppa;
Muussissa geeli, allihuuppa, allihuuppa;
duuumii jaa jaaamiii...

Noh mikäs siinä kun laulattaa. Pistän toisen kerran vähän lisää lauluja kunhan saamme ne ulos tuolta tiedottajan kovalevyltä.

Puhtaus on puoli ruokaa

2007-04-18T23:20:00.000+03:00

Tässä asustamassani talossa on oikein mukavia ja hyödyllisiä asukkaita. Ilmeisesti olivat huolissaan minun terveydestäni, kun päättivät yhteisvoimin siistiä lähipuiston, jotta ateriani raaka-aineet, eli sorsat, olisivat priimakamaa. Myös kaverini osallistui innolla talkoisiin lähinnä kuitenkin työnjohdollisissa tehtävissä. Nimittäin noiden kottikärryjen kuljettaminen vaatii tarkkaa ohjausta, jotta lehtikasat saadaan vietyä logistisesti roskalavalle.

Sen verran vaativaa homma se oli, että myös apukuski jouduttiin ottamaan kartanlukijaksi.

Viikonloppuna kaverini kävi myös molempina päivinä Isossa uimahallissa. Vaikka päältäpäin uimahalli näyttää hyvinkin tavalliselta, löytyy sieltä vaikka mitä ihmeellisimpiä asioita. Ensinnäkin kahluuallas ei ole pelkkä kahluuallas, vaan sieltä löytyy myös koti sekä muutama muu paikka missä voi vierailla uintiretkillä. Myös nukkumassa voi käydä kahluualtaan reunalla.

Lastenaltaassa onkin siiten vähän enemmän asioita. Esimerkiksi altaan portaikko ei ole portaikko vaan tietenkin pakastin. Lasten altaalla voi myöskin tehdä uimaretkiä esimerkiksi Dubaihin tai sitten vaan kotiin. Lastenallas on muutenkin kiva, koska siinä voi vatkata (eli uida vesijuoksuasennossa). Tiesittekö muuten, että se potkutteluun käytettävä lauta onkin paahtoleipä ja ne selkään laitettavat kellukkeet ovatkin maitopurkkeja.

Lisäksi uimahallissa on pari ystävää. Ensinnäkin siellä on Volter KilpiKonna ja uudempi tuttavuus pingiivi, joka yleensä hengailee uimahallin ravintolassa. Kaverini tietotoimiston mukaan pingiivi viettää päivät uimahallin ravintolassa ja nukkuu yöt siellä uima-altaassa. Tietotoimiston mukaan pingiivillä on myös välillä kova ikävä kaveriani.

Summertime!

2007-04-16T11:02:00.000+03:00

Since we have made some international contacts, I try to make an overwiew in English once in a while.

The summer breeze came to Finland this weekend and what a glorious thing was it. No overalls, no knitten hats nor gloves. And lots of sand and sunshine.

Also this little friend of mine made a family portrait from Play Doh. Well, I guess daddy's leg found something better to do, buty otherwise a very look-alike portrait, isn't it?

On friday my friend visited granma Mammu. At Mammu's home is a bath tub where my friend enjoys to spend a lot of time. This time he wanted to play hide and seek there. I might have to suggest a bit better hiding place next time...

Työpaikoista

2007-04-11T17:38:00.000+03:00

Tässä eräänä aamuna pyöräillessämme päiväkotiin kaverini olis halunnut että iskä tulisi vähäksi aikaa päiväkotiin. Iskän oli kuitenkin mentävä heti töihin ja siihen sitten kaverini tokaisi, että hänenkin oikeastaan pitää mennä töihin, joka on siellä Dubaissa. Taitaa olla tuo kaverini joku mustan kullan mahtituottaja. Työmatkoissa vaan ilmeni aika varteenotettava ongelma:

"Sitten kun minä menen sinne Dubaihin töihin, niin sitten jonkun pitää tulla sinne lentoasemalle saattamaan kun minä en jaksa nostaa sitä matkalaukkua siihen liukuhihnalle."

Hyyyvää pääsiäistä!

2007-04-08T17:52:00.000+03:00

Ensinnäkin täytyy onnitella ja kiittää Polkkapossua hienoista häistä (vaikka en itse päässytkään mukaan):(

Meillä täällä nuo porukat ovat himan plunssassa ja harmittaa, koska me emme päässeetkään Kimmin mökille tekemään sorsavaraspaistia. Sen sijaan olemme täällä olleet kotosalla pääsiäistä. Viime viikonloppuna tosin kaverini pääsi Polkkapossun häiden jälkeen HYTTILAIVALLE.

Laivalla oli tosi ihanaa ja myös siellä oli oiva paikka kooosertille laivan saunassa. Yleisönä oli vähän vanhempia setiä ja "silivatiseilaa silivatiseilaa" -laulu raikui antaumuksella lauteilla. Myös tärkeä asia piti kuuluttaa laivan saunassa: "Jos laivaa pitää puolustaa, niin se on kyllä miesten työ!"

Laivalla tapasin myös kauvan kadoksissa olleen sukulaisen, Iso-Jytin. Iso Jyti lähti Amerikkaan sorsia vuolemaan, ei kun nuolemaan ja katosi viime vuosituhannen puolella. Yllättäen kaverini oli Maxim-ravintolassa maistelemassa ankanrintaa. No, siitähän riemu ratkesi ja Iso-Jyti päätti muuttaa luokseni asumaan.

Yhteiselomme on sujunut oikein mukavasti. Olemme jo valloittaneet asunnon molemmat sängyt. Jonain yönä saattaakin nuo kuorsaavat asukit löytää itsensä muualta nukkumasta...

Häääpi bööötiii tooo juuuu

2007-03-21T13:55:00.000+02:00

Tällälailla kaverini tuossa lauleskeli, kun tulimme vaalestamasta sunnuntaina.

Tänäänhan on oikea juhlapäivä, mutta kunnon juhlat on sitten lauantaina.

Eilen kaverini olikin talon lenkkisaunassa ja siellä kaveri Venla jo olikin kanssa saunomassa. Saunominen on aina mukavaa, mutta yksi asia siellä on hieman pelottava, nimittäin viemäri. Kaverilleni tuli aikamoinen hätä kun Venla istui vielä paljussaan, vaikka siitä oli jo tulppa otettu pois. Kaverini nimittäin pelkäsi, että saunakaveri menee veden mukana viemäriin. Venla nousi paljustaan ilmeisesti viime hetkellä, koska muutama kyynelkin pääsi kaveriltani. Kotona sitten tutkittiin vielä omaa ammetta ja huomattiin, että siitä reiästä ei mahdukaan läpi. Helpotus oli suuri.

Tiedottajakin pääsi jo viime viikonloppuna juhlahumuun kansantansseja harrastavan kaverinsa polttareihin. Kaveri on myös innokas kokkailemaan ja tässä hänen tuotoksensa juhlaseurueen valitsemista raaka-aineista. Tiedottaja oli jo tuossa vaiheessa niin liikuttunut juhlissa, että ei muista mitä hilloketta se nyt oli. Ehkäpä valaistusta saadaan muilta juhlijoilta...

Lumiukko

2007-03-12T07:39:00.000+02:00

Viikko sitten kaverini keuhkokuume vihdoin hellitti ja nyt tiedottajani kuva-arkistosta löytyi mukavia kuvia lumiukkopuuhista.

Kaverini oli ystävänsä Leon kanssa lähipuistossa ja ihana nuoskakeli oli saapunut. Eihän siinä sitten muuta kuin lumiukkoa tekemään. Myös käpyjä löytyi lähipiiristä ja niillekin löytyi sopivat paikat lumukon ehostukseksi. Hymystä sen jo huomaa!!!
Mummilta saatiin vielä porkkana nenäksi ja eikös kaverista tullut täydellinen!!

Ystäväni kylpyreissu

2007-03-10T15:23:00.000+02:00

Nyt olen hieman allapäin. Ensinnäkin tiedottajani on laiminlyönyt tehtäviään ja toiseksi kuulin juuri, että hyvä ystäväni Hylje oli päässyt Mammulle kylpyyn. Kylpy oli kuulemma oikein lämpöinen ja vaahtoisa.

Eikä siinä vielä kaikki. Kylvyn lisäksi Hylje sai vielä kampauksen ja karusellikyydin pesukoneen lingossa. Kuulemma oli kivaa, koskakohan minä pääsen. No toisaalta täydellinen kuontaloni ei kaipaa ehostusta.

Muutoin elämä on ollut kotosalla rattoisaa. Vaikka tiedottajani siivosikin koko hiihtoloman kellaria ja vinttiä, myös hyviä asioita on sattunut. Kaverini huone koki muodonmuuutoksen ja nyt hänellä on oma kauppa ja keittokomero. Valitettavasti siitä ei ole vielä kuvaa, mutta yritetään saada tähän uutisvuotoon mukaan.

Kesämies

2007-02-27T13:37:00.000+02:00

Tässä viikolnoppuna ioltiin vielä ulkosalla kun keuhkokuumeesta ei ollut vielä tietoa. No kesäfiiliksissä oltiin jo!

Hiihtoloma läsähti

2007-02-26T21:17:00.000+02:00

Ja niin siinä sitten kävi, että kun jotain oikein odottaa, niin siiten läsähtää sorsa tuulettimeen. No mitä on siis tapahtunut?

Kaverini on jo pidempään ollut vähän huonossa kunnossa ja yskä on ollut paha. Torstaina näppärä tiedottajani joutui jopa turvautumaan 112-numeropalveluun. Tänne kotiin pärähtikin pian kaksi mukavaa ambulanssimiestä auttamaan kaveriani, koska hänellä oli vähän hankala hengitellä. Iskän antama astmalääke auttoikin pahimpaan, mutta oli hyvä, että mukava lääkärisetä varmisti toipilaan kunnon. Kaverianikyllä vähän harmitti jälkeenpäin, kun ei nähnyt ikkunasta hienoja ambulanssin valoja.

Tänään oli vuorossa sitten tarkastuskäynti lääkärissä ja siellä sitten todettiin korvatulehdus ja keuhkokuume. Hassua kun kaveri ei ole ollenkaan kuumeessa ja silti keuhkot on. Outoja olette te tasalämpöiset!

Muistakaahan kokata wokkia ja äänestää Sorsanpaistajan sivuilla!

Ruokahaaste

2007-02-21T20:19:00.000+02:00

Huomasinpas viime tinkaan, että Hyvä ystäväni Polkkapossu oli ilmoittautunut ruokahaastekisaan, jonka on pistänyt pystyyn asiallinen blogituttavuus Sorsanpaistaja.

Koska vielä en ole saanut sorsaa saalistettua, on minun täytynyt turvautua muihin resepteihin. Haastekisassa raaka-aineena täytyy olla punasipuli, joten eiköhän esitetä omaksi kilpailutyöksi helppoa kana-wokkia, johon punasipuli sopii kuin sorsa läheiselle Sorsalammelle.

Ainekset ovat:

2 punasipulia
1-2 valkosipulinkynttä
1 tlk bambunversoja
2 broilerin (tai kalkkunan) filettä
viitisen kappaletta herkkusieniä (kokonaiset purkkiherkkusienet käy myös)
1 tlk kookosmaitoa
öljyä paistamiseen
soijakastiketta maun mukaan
mustaa pippuria rouhittuna
loraus sherryä

Leikkaa fileistä mahd ohuita suikaleita ja laita ne marinoitumaan soija-pippuri-sherrymarinadiin. Sitten siirry viipalointiin.
Aloitetaan punasipuleista, jotka viipaloidaan n. 1 cm paksuiksi lohkoiksi. Kuori sitten valkosipuli ja leikkaa se ohiuksi siivuiksi. Harjaa herkkusienistä mullat ja viipaloi myös ne.
Paista punasipuleita hetki wokissa ilman oljyä ja lisää oljy ja valkosipulit hetken kuluttua. Älä kärvennä valkosipuleita.
Lisää marinoidut kanasuikaleet wokkiin sipuleiden joukkoon ja paista kanat kypsiksi.
Sen jälkeen huuhdo bambut reilusti kylmässä vedessä ja lisää wokkiin.
Viimeisenä lisää herkkusienet ja sen jälkeen kookosmaito.
Maista hetken päästä kastiketta ja lisää tarvittaessa soijaa suolan lisäämiseksi ja pippuria.

Sitten ei muuta kuin nuudeleita tai riisiä lisukkeeksi ja wokki on valmis nautittavaksi.

Kuvaa en valitettavasti nyt saanut, koska söin jo koko satsin, njam.

Joulu

2007-02-20T07:27:00.000+02:00

- Iiiskäää!!!

- No, mikäs nyt on hätänä? Nyt on jo uniaika.

- Lupaiskos iskä yhden jutun?

- No, minkä?

- Että kun huomenna herätään, niin sitten oliskin Joulu!

==========================================

- Iiiiiiskäää!!!

- No, mitä nyt vielä? Pitäisi olla jo pää tyynyssä.

- Lupaiskos iskä, että sitten kun huomenna herätään, niin voitaisiin ripustaa joulusukat!!

Tuoli

2007-02-19T16:33:00.000+02:00

- Siellä meillä päiväkodissa on sellainen tuoli.

- Mikäs tuoli se semmoinen on?

- Se on ihan erillään ja siihen mennään istumaan ja miettimään.

- Mitäs siinä mietitään?

- Siinä mietitään töllön töitä.

- Oletkos sinä istunut siinä?

- Olen, voitasikos me nyt tehdä junarataa?

Matkalaukkuelämää

2007-02-14T22:06:00.000+02:00

Hyvää ystävänpäivää vaan rakkaat fanit!!

Viime päivät on tässä huushollissa eletty matkalaukkuelämää. Nytkin ystävänpäivänä tuo riemuisa kaverini oli Mummolassa yökylässä, koska muuta asukit huitovat ties missä.
Mukavaahan siellä kuulemma oli, koska mummolassa saa sakset, joilla voi leikata hienoja ja tärkeitä papereita mainoksista. Aikamoinen silppumeri siellä aina välillä onkin, mutta ah niin mukavaa kuulemma.

Unesta ei kuulemma tullut yhtään mitään, koska ilkeä isä ei ollutkaan pakannut tärkeintä uniartifaktia. Kyseessä on siis ihanan pehmeä äidin yöpaita, jota ilman uni ei tule.
Niinpä unipaita jouduttiin toimittamaan jälkilähetyksenä tiedottajani toimesta. Enpä taida toista kertaa tuota tiedottajaani lähettihommiin, koska samalla hajoitti mummolan hissin. Tiedottaja oli jo hetken jumissakin hississä, mutta näppäränä tekniikan ihmelapsena (hajoitti hissin ja) onnistui pääsemään vippaskonstein veräjähissistä ulos.

Hermanni vieköön!

2007-02-11T10:40:00.000+02:00

Tässä eräänä päivänä tuo Säännöllisen Epäsäännöllinen Tiedottajani (joksi olen alkanut häntä kutsua) toi taas uuden asukin kotiini. Tällä kertaa kyseessä oli laatikossa asusteleva Herkullinen Hermanni.

Tuo ameebamainen Hermanni olikin hyvin tuttavallinen ja pian olimmekin hyvät ystävät. Hermanni oli hyvin hyväkäytöksinen kaveri ja siten myös hänen hoitamisensa oli helppoa. Kuten kaikki herkkuystäväni, myös Hermannin tehtävän oli hyväillä myös minun makuhermojani.

Kymmenen päivän ystävyyden jälkeen Hermanni oli valmis ja pääsin nauttimaan herkullista Hermannia.

Ja lopuksi taasen hieman jatkuvan ajattelijan pohdintoja:

On aika surullista, että kun minä menen nukkumaan, niin sitten äidillä ei ole ketään juttelukaveria.

Kukas siellä nyt kesken ruuan soittelee!!??!!

On luita tulvillaan...

2007-02-04T20:31:00.000+02:00

Tulipa tässä mieleen jouluiset ajat ja hassu tapaus, kun tuo viehkeä naisasukkimme oli viime jouluun saakka luullut, että se joululaulu menee näin:

On luita tulvillaan,
taas raikas talvisää...

Raikas talvisää hemmotteli meitäkin viikonloppuna. Perjantaina kaverini pääsi pitkän sairastelujaksonsa ansiosta ekan kerran jumppaan. Siellä oli erityisen kivaa ja riemulla ei ollut rajoja kun alkuleikkien jälkeen päästiin jumpparadalle, jossa pääsee roikkumaan, kiipeilemään ja erityisesti ponppimaan. Siinä jää Tiikerikin toiseksi.

Lauantaiaamuksi kaverini saikin kutsun fiiniltä ladyltä promenadille. Itse asiassa idean taisi esittää tämän daamin avustaja, koska ystävämme Napu ei ihan koko aikaa ollut innoissaan ulkoilmassa olosta, vaikka päällä oli sekä villapaita että talvitakki. Kuitenkin urhoollisesti se lähti ulos ja kaverini pääsi naputtamaan eli kävelylle Napun kanssa.

Napu on kuulemma ihana kaveri ja sille voi antaa myös makupaloja. Koskakohan minä saan tuolta kaveriltani makupaloja? Viime kerrasta on aikaa...

Ulkona oli ihana sää ja puistoon oli ilmestynyt ihania taideteoksia. Iltapäivällä alkoi sapettamaan ainakin yhtä paljon kuin ystävääni Polkkapossua tässä eräänä päivänä. Alla löydätte syyn kiukkuuni. Eli terveisiä vaan Berliinistä näillekin vellihousuille, jotka rikkoivat hienon lumiukon.

Aamupäivällä...

ja iltapäivällä :-(

JIIIIIIHAAAAA!!!!

2007-02-01T23:10:00.000+02:00

IIhanaa, kaverini tervehtyi viime viikonloppuna ja sekös oli hienoa. Nyt onkin ollut menoa ja melskettä ja tarinaniskentä on jäänyt vähemmälle. Viikon varrella on vaihdettu kuulumisia ja uuteen tuttavuuteen on törmätty; ilmeisesti päiväkodissa on tästä mysteerisestä tyypistä puhuttu. Keskiviikko-saunan pukuhuonekeskustelusta voitte valistua, kenestä on kyse:

- Iskää.... kun me mennään takaisin kotiin niin voisikos iskä sanoa että
minulta on irrronnut hammas täältä (tunkee sormensa syvälle suuhunsa) ja se
pitäisi laittaa tyynyn alle.

- Ja mitäs sitten....

- Sitten tulisi se hammaspeikko ja minä saisin vähän rahaa...

Viekas pikku heppu tuo kaverini, vai mitä?

Viikonloppuna oli myös loistava sää ja sai minutkin mukaan pulkkamäkeen. Siellä oli vauhtia vaarallisia tilanteita, kuten pulkalla päin leikkitelinettä sekä sitten röyhkeästi pulkalla yli Jytiilin. Olisttepa nähneet kun pullistin samanaikaiseti kaikki lihasvoimani ja kaverini lensi pulkallaan kuuhun ja takaisin.

Viikonloppuna meillä kävi vieraitakin ja Kimmi-ystäväni (pienen kaverini käyttämä nimi tuosta salskeasta nuoresta miehestä) sai minutkin innostumaan vaaleista. Lyhyen pohdinnan jälkeen päätin itsekin lähteä ehdolle ja julkistin lyhyen ja ytimekkään vaalikampanjani.

Onneksi Kimmi on toisesta vaalipiiristä, koska muuten olisi noloa torpata hänet sivuun. Ei muuta kuin tsematsuita Kimmille ja lounaisessa suistossa asuville viksuille ystävilleni olen hieman kateellinen, koska he voivat äänestää Kimmiä vaaleissa.

No voi...

2007-01-26T07:20:00.000+02:00

Vieläkin kaverini on kipeänä. Eilen jo käytiin kokeilemassa muskarissa käyntiä, mutta eikös illalla ollut taasen tutut lukemat 38,6..... Todella ikävää kun ulkona on lunta ja ei pääse leikkimään. No, ehkäpä viikonloppuna voisi kokeilla. Onneksi sentään ruoka maistuu. Erityisen hyvää on kökkö, jota voi laittaa vaikka kerrosleipään tai sitten kauhoa suoraan lusikalla suuhun.

Leikkiminenkin on aina kivaa ja varsinkin kun sai uuden kassakoneen joululahjaksi. siinä on hieno liukuhihna sekä mikrofoni, josta voi kuulutella asioita, kuten "Voiko maksaa luottokortilla?" Mistäköhän kaveri on tuonkin lauseen napannut... Taitaa jäljet johtaa jonnekin, vai mitäs tiedottajani on asiasta mieltä?

Myös pieniä onnettomuuksia sattuu kun on kipeänä. Yllättäen toissapäivänä kiinalaiset syömäpuikot todettiin ovallisiksi leikkikaluiksi. Ensin niitä saa irrottaa toisistaan ja sitten niitä voi tunkea kaikkiin paikkoihin. Tällä kertaa niitä kuitenkin piti ensin tutkia vähän lähempää ja eikös taas käynyt niin, että kun kumarruttiin tutkimaan hienoa tikkua, niin kepin toinen pää osuikin kaapin oveen, jonka seurauksena tikku töksähti poskipään ja silmän alareunan väliin. Siitähän sitten saatiin haava aikaiseksi ja rumba oli valmis.

Löysinpä myös hengenheimolaisia netistä. Tiedottajani ei ollut kertonut minulle, että alyllisesti superioorimpeja hahmoja löytyy hänen suosikkisarjakuvastaan.

Aamuisia keskusteluja

2007-01-25T07:52:00.000+02:00

Henkilöt:
Ä=Äiti, I=Isä, P= pieni kaverini

Ä: - Laitettiaisko paita päälle
P: - Sitten voitaiskin mennä ruokkimaan ankkoja!

I: - Söisitkö jogurtin?
P: - Sitten voitaisiin mennäkin ruokkimaan ankkoja!

P: - Minä voisin ottaa kerrosleipää!
- - -
I: - Voisitko syödä leivän loppuun?
P: - Sitten voitaisiin mennä ruokkimaan ankkoja!

I: - Onko kivaa lähteä Tuulikin muskariin?
P: - On, sitten voitaisiin mennä ruokkimaan ankkoja!

Ikävän nyt kerron teille, pieni kaverini sairastaa...

2007-01-24T07:38:00.000+02:00

Niinhän siinä sitten kävi, että kuumeinen pianon odotus nostatti oikean kuumeen. Torstain High Scoresta (40,6 astetta) on päästy takaisin peruslukenmiin 6 päivän potemisen jälkeen. Aika on kulunut lähinnä videoiden maailmaan tutustuen sekä nukkuen. Myös pakolliset yölliset äidin ja iskän herättämiset ovat kuuluneet asiaan. Välillä on myös haaveiltu ulos pääsystä, koska lumipeite on vihdoin saapunut.

Myös tiedottajani poti poskiontelontulehduksen ja oli hieman huonovointinen loppuviikosta. Itsekin hieman olen aprikoinut talven tuloa sekä tietenkin yrittänut helpottaa potevan kaverini oloa.

Määräsin viikonloppuna tiedottajani siivoamaan hyvin sottaiseen kuntoon päässeen ruokakomeroni sekä sulattamaan pakastimen. Kaverini oli asiasta myös innoissaan, koska löysi ihanan Dominakeksipaketin (niinkuin hän itse keksejä kutsuu) ja sai aika monta makupalaa ennenkuin kukaan hoksasi asian.

Joka tapauksessa tiedottajani teki kerrankin hyvää työtä johon saimme myös virallisen tarkastajan kommentit:

Isä: "Katsopas, kun sulatin ja siivosin meidän pakastimen!"
Poika: "No, se olikin iskä MAINIO homma!"

SHHH!!! Musiikki alkaa!!

2007-01-18T01:55:00.000+02:00

Eilen se tapahtui. Pienen kaverini kummitäti oli luvannut hänelle maailman ihanimman asian joululahjaksi ja nyt se tuotaisiin. Odottelin kärsimättömänä lahjakorttia "All you can eat -sorsaravintolaan", mutta petyin jo siinä vaiheessa kun en löytänyt edes googlaamalla yhtään sellaista ravintolaa.

Mutta kyllä sitä riemua seuratessa omat pettymykset katosivat alta aikayksikön. Nimittäin, kylläkin ilman minun lupaani, tuotiin asuntooni PIANO!!, eli viralliselta nimeltään "Aikuisten oikea piano".

Paino, eikun piano, on ollut kovassa käytössä ja kovasti on laulettu vanhoista ikivihreistä, kuten "Tuiki tuiki tähtönen" aina uudempii omiin sävellyksiin. Tämänhetkinen suosikkini on "Mammu meeeeni ostoksille - Mammu ooooosti kengät - Mammu meeeni ostoksille" -rallatus sekä ikisuosikkini jonka sanat menee jotenkin näin:

"Leeentoemännällä oooli kuuumisaaappaaaat jaaalassa,
jumpperijumpperijumpperijumpperi -kuuumisaaappaaaat jaaalassa.

Laaapseeet uivat käääsipohjaa leentokoooneessa,
jumpperijumpperijumpperijumpperi -käääsipoohjaa koooneessa!"

Myös muskaria on pidetty tasaisin väliajoin. Muskarin leikki- ja lauluosuus hoidetaan kotioloissa suhteellisen ripeästi, koska suurin osa muskarin ajasta on tuolien järjestelyä ja muskarilaisten paikalleen istuttamista. Kun paikat on jaettu, tarkastetaan ketä on paikalla ja aika usein Veera on myöhässä. Se suotakoon hänelle, koska tekee ehkä maailman parasta lauantaiaamun ohjelmaa. Vihkoon merkitään hyvin tarkasti läsnäolijat ja sen jälkeen päästäänkin aloituslauluun, jonka jälkeen alkaakin olla jo muskari ohi ja seuraava konseeetti alkaa.

Tuo piano on ihan yliveto asia, ja varsinkin tuo pieni jazzpianisti.

Jäätä ja rautaa

2007-01-17T23:27:00.000+02:00

Ei mikään ole sen parempaa kuin jäätyneet lätäköt. Niiden äärellä voi tehdä kaikkea kivaa ja vanhemmat ovat huolissaa siitä, että joku kohta läsähtää veteen. Näin ei tietenkään käynyt ketterien kavereiden kanssa vaan lätäköt saatiin rikottua siististi ja jokunen jääpalakin noukittua.

Olen myös aina ihmetellyt noita kiskoilla kulkevia kapistuksia. Mitä niillä oikein tehdään? Kerran olen päässyt sellaisen kyytinkin, mutta esimerkiksi mitään sorsapaistia siellä ei ollut tarjolla. Vieraassa maassa junat ovat tosi isoja ja päästelevät epämiellyttäviä ääniä. Varsinkin öiset tuuttaukset herättivät minut ikävästi. Toisaalta on ymmärrettävää, että junat eivät halua liiskata sorsia raiteilta.

Kaverini kuitenkin ymmärtää junien päälle ja on aika innokas seuraamaan junia. Eikä myöskään serkku tee poikkeusta. Tässä juuri ollaan valmistelemassa junantarkkailumikrofonia. Vaikeaselkoisia nämä junajutut.

Puistossa saatoimme odotella pitkiäkin aikoja junan tuloa.

Junan tullessa seurattiin erityisen tarkasti puomeja tasoristeyksessä sekä laskettiin junanvaunuja.

Vaikka junat ovatkin upeita, niin eräitä pieniä kysymyksiä ne myös herättävät. Ensinnäkin junan mahan sijaintia on mietitty pidemmän aikaa ja myös sitä mistä ne kakkaavat? Itsekin asiaa olen miettinyt ja pohtinut sitä, että kuinkakohan pienet kikkarat jäivät noista junista valkoisen talon edustalle?

Joka tapauksessa matkalla oli kivaa, mutta kotiinpaluun jäkeen ollaan oltu vähän sairaina. Maanantaina, kun kaverini lähti pitkästä aikaa päiväkotiin, sanoi hän hyvästiksi sängyssä potevalle äidilleen: "Hei hei nyt sitten ja pikaisia paranemisia!"

Kotona taas

2007-01-16T07:47:00.000+02:00

Tervehdys, oi fanit!

Hyvää kannattaa aina odottaa ja niin myös blogin päivitystä. Täällä asunnossani ollaan oltu vähän eri aikatauluissa kuin yleensä ja lisäksi tuon pojan äitin pää on ollut tulehtunut ja nyt ottaa jotain biootteja vaivaansa. Myös tiedottajani vinkui oudosti viime yönä, joten täytyy vain sanoa, että: "Outoja nuo peukalolliset".

Tässä vielä muistelen matkaamme ja ajattelin jakaa muutamia kuvia myös teille katsottavaksi.

Jouluvalothan ovat maailman hiuenoimpia asioita ja tässä on varmasti koko kylän hienoimmat. Homma jatkui vielä takapihallekin, mutta röntenkamerani oli jääänyt toisen takin taskuun.

"LEEENTOKOOONEEESSSAAA OON AAAINA TUUUUUNNNELMAAA,
LEEEENTOKONEEESSAA TUURVAMIIEEHEEET MOLESTEEERAAA!!!"

Nuo vierasmaalaiset ovat tosi hauskoja, kun niillä on mukavia uskontoja...

Ei päivää ilman videohetkeä. Nuo Fröbrlin patukat ei olleetkaan suklaata....

Mutta kaikista hauskinta on leikki, komea hiekkakauha ja mageet farkut!

Joulu on taat

2007-01-02T05:37:00.000+02:00

Hyvää uutta vuotta nyt kuitenkin alkuun. Täällä uusi vuosi otettiin vastaan "riva riva mexico" -hengessä. Toisin sanoen, kaikennäköisiä ja -makuisia kivoja ruokia ja ennen kaikkea vihreää kultaa, eli ttttteeeeeequilaaa!

Mutta palataanpas hieman ajassa taaksepäin ja kerrataan hieman joulun viettoa. Pyöreäpäinen kaverini oli hyvin innoissaan joulusta, kuten myös serkkunsakin. Täällä päin maailmaa joulupukki tekee kierroksensa hieman myöhemmin ja tuo lahjat vasta yöllä ja sitten joulupäivänä lahjat avataan. Tapasinkin sinä yönä tuon mukavan parrakkaan henkilön. Hän totesi, että kyllä lahjat nykyään ehtisi jo illaksi, mutta hän tykkää kovasti aina syödä jouluisin keksejä ja maitoa toisten kodeissa kuusen juurella. Heh, hassu heppu, mutta hyvin viisas. Keskustelimme myös hieman hänen asustaan, joten älkää ihmetelkö, jos ensi jouluna pukilla onkin päällään jotain muuta väriä...

Lahjoja tuli siis kiitettävästi ja kaikilla oli mukavaa. Itse keskityin ruuanlaittoon, koska olihan juhlapöydässä lähes sorsanveroista herkkua. Erityisesti pidin kalkkunan sisällä paistuneesta stuffingista.

Eräs hienoista joululahjoista herätti myös pientä keskustelua pienen ystäväni ja hänen äitinsä kanssa.

- Tuo serkku sai sellaisen viikingikirjan. Minä olen käynyt siellä kesällä.

- Ai missä ???

- No siellä Viikinsaareessa!

"Neljä pientä ankkaa lääähti leeeiikkimään, vuuoorteeen taaakse kaaauuaaas pooiis...

2006-12-31T15:57:00.000+02:00

... Äiti ankka saaanoi eettää KVAAK KVAAK KVAAK, muuttaa vaaiin kaaksi tuuli taakaisin."

Tuo on kaverini yksi parhaista lauluista. Itse aina pohdin mihin ne kaksi jäi, mutta legendan mukaan isä ankka sanoi vielä seuraavassa säkeistössä KVAAAAAAAK!!!! ja kaikki tuli takaisin.

Joka tapauksessa yksi uljas eläin ja 5 vaappuvaa tyyppiä lähti eilen vuorten taakse katsomaan jotain vuoristokylpylää. Aamu alkoi tietenkin aamiasella paikallisessa. Pannukakkuja ja pekonia tuli ensimmäisen kerraan reissulla mätättyä. Sitten siirryimme katselemaan vanhan kylpylän kuumia lähteitä sekä maisemia.

Kuulemma herra Washingtonikin tapasi käydä täällä kylpemässä, joten hyvä paikka varmasti on. Hämähäkit tosin ovat hieman kookkaampia täällä päin.

Takaisin palattuamme odottikin iso yllätys. Paikallinen isäntämme oli käynyt metsästämässä ribsien koosta päätellen pari dinosaurusta ja grillaili niitä hienolla grillillä. Maku oli erinomainen. Ensin kahvimarinointi aamulla ja uuniin puoleksi tunniksi. Sitten illalla puolivalmiit herkut grilliin ja lopuksi pinnalle barbequekastiketta. Mitä tässä enempää kirjoittamaan, kun on kuviakin.

Kaverini on ollut innoissaan serkkunsa kanssa ulkona ja painikin alkaa jo onnistumaan. Varsinkin liukumäen alla saatta useinkin tapahtua pieniä painionnettomuuksia.

Joka tapauksessa serkun kanssa on tosi hauskaa, koska se osaa jo kaikkea mitä minä en osaa.

Uudet vuodet, vanhat kujeet

2006-12-30T03:52:00.000+02:00

Tervehdys taasen täältä isosta maasta, jossa pikkulinnutkin ovat variksen kokoisia. Saisivat kyllä olla enemmän sorsien kokoisia, mutta minkäs teet.

Viime viikolla minut jätettiin pahasti paitsioon, kun tiedottajani totesi olevansa loman tarpeessa ja päätti lähteä Washingtoniin katsomaan jääkiekkoa ja nähtävyyksiä. No, toisaalta vastassa olikin vain joku paju tai pihlaja, eikä niitä mehukkaita kavereita.

Matsi oli kuulemma yllättävän hidastempoinen, mutta onneksi showmeininki pelasti illan. Erityisesti 1. erätauon junnumatsi ja toisen erätauon "Snow globe" -juokuslipailu viehättivät.

jMontrealin pojathan homman kotiin veivät 4-1 ja Sakukin pääsi iskemään 5-3 ylivoimalla 3-1 maalin. Tiedottajani oli viettänyt mielenkiintoisia hetkiä katsomossa, koska liput olivat jonkun kausikorttifanin paikoilla ja tietenkin vierustoverit kannustivat henkeen ja vereen omiaan ja nämä dorkat fennomaanit Montrealia. Tuohon varoitukseen olisikin voinut lisätä vieraille, että varokaa myös kotifanien tappavia katseita.

Muutakin nähtävää siinä kaupungissa oli ja tuossa alla taasen hieman kuvakavalkadia. Sinänsä oli aikas historiallinen päivä kun se autoileva presidentti G. Ford oli kuollut ja kaikki liput olivat puolitangossa. Aluksi kyllä toimittajamme aikaansa seuraava kollega luuli, että liput ovat puolitangossa sen jytäävän tyypin muistolle. Mutta kenties olivatkin... Suuri Kummisetä on poissa, snif.

Myös tulevaa virka-asuntoani tiedottajana kävi kuvaamassa. Enää pitää joku pieni lakimuutos saada aikaiseksi, jotta pääsen tuonne vähän muuttaamaan maailmaa paremmaksi. Olen pestannut itärannikolta yhden kaverin ajamaan samaa asiaa, joten se tullee hoidetuksi muutaman vuoden sisäällä.

Mielenkiintoisa valkoposkisia siivekkäitä tai jotain sellaisia oli tuon hassun tolpan juurella. Muutenkin siivet olivat kovasti toimittajani mielessä, koska ehti käydä jännässä peltisiivekkäiden museossa. Itse olisin kyllä mielläni mennyt eläintarhaan tutkailemaan sorsien uljasta dynamiikkaa. Tässä kuitenkin muutamia kuvia hoopon näköisistä laitteista. Tutkisivat enemmän sorsien anatomiaa, niin eivät olisi noin klonkon oloisia.

Kaverinikin on ollut hyvällä tuulella ja tällä hetkellä on keksinyt uuden tavan päästä pälkähästä. Olkapäät korviin ja söpöily päälle on saanut aikaan jo muutaman hellämielisemmän nuhtelun aikaiseksi. Korkeammilta tahoilta kuitenkin muistutetaan, että söpöileminenkin saattaa kulua loppuun. Myös musiikkipuolella saimme kuulla uutta tuotantoa; orientaalista New Agea kappaleella "Kiiiiinassaa oli keisaariiii, tsing-tsang-tsong" (repeat chorus x 234 432)

Seuraavaksi ohjelmassamme onkin retki vuoristoon johonkin papiljottikaverin kantakylpylään, mutta siitä enemmän toisella kertaa.

....on poika syntynyt maailmaan!

2006-12-25T00:42:00.000+02:00

HYVÄÄ JOULUA kaikille faneilleni!

Eilen olikin tärkeä päivä kun pääsin tutustumaan tulevaan työympäristööni Washingtoniin. Kylläpäs siellä olikin rakennettu taloja ja toimistoja käyttööni. Lisäksi Washington Chorus oli järjestänyt "Tribute to Jytiili" -konsertin Kennedy Centerissä.

Konsertti oli naamioitu joulukonsertiksi, mutta todellisuudessahan se oli osoitettu minulle. Turvajärjestelyt olivat sen verran tiukat, että edes tiedottajani ei saanut ottaa minusta kuvia paikan päällä. Siksi joudutte tyytymään maisemakuviin.

Kävimme myös pienen pyöreäpäisen serkun Washingtonin kodissa Georgetownissa. Se oli hyvin mukava paikka ja saatan hyvinkin viettää eläkepäiviäni näissä maisemissa.

Jotta Tärkein ei unohtuisi, kävimme myös syömässä Intialaisessa ravintolassa nimeltä Haandi's. Ruoka oli erinomaista ja palvelu pelasi. Polkkapossukin varmasti viihtyisi paikassa!

Lopuksi kuitenkin päivän unohtumattomin, joka taasen tuli rakkaan ystäväni suusta automatkalla kohti Washingtonia.

- Äiti! Missäs minä synnyin?

- Sinä synnyit siellä sairaalassa Turussa.

- Ja sitten laulettiin:

Tuulkaa kaikki laulamaan, ooon pooika syntynyt
maailmaan!

Jäi kauas raantaa synnyinmaan...

2006-12-21T03:03:00.000+02:00

Hulabaloobaloo...

Vihreitä ovat täällä niityt. Sorsia ei ole näkynyt, mutta kassskasss läheisestä kiinalaisessa oli onneksi tätä:

Lentomatkamme meni hyvin - sain onneksi oman paikan. Pieni pyöreäpäinen ystäväni sai myös oman paikan. Kuulimme muutamia lentoiluun liittyviä viisauksia:

"Tällä lentokoneella on ollut vähän ikävä meitä"

"Mistä lentokoneet kakkaa?"

Jytiili, kaukomaiden kirjeenvaihtaja

Seeee liekkiin leimaahtaa...

2006-12-17T11:02:00.000+02:00

Meikän luona vietettiin eilen pikkujoulua. Pieni pyöreäpäinen poika oli innoissaan lahjoista ja kynttilöistä. Lanttulaatikko ei ollut hyvää, mutta etanapullat maistuivat. Itse odottelin mureaa sorsapaistia, mutta tarjolla oli vain kinkkua. Sääli, ettei lentokoneeseen kuulemma voi ottaa sorsia mukaan edes purkitettuna. Onneksi meille muutti kuitenkin MYYRÄ, sen ajattelin tänään suolata ja paistaa huomenna aamulla. Tosin pikkumies vartioi sitä harmittavan tarkasti. Ruokana oli myös maksapasteijaa. Se oli hyvää, nam!

Tänään aamulla avattiin pyöreäpään kanssa joulukalenteri. Kuvassa oli 3 kynttilää adventin kunniaksi. Se kirvoittikin laulun musikanttimme suusta. Tätä versiota en ollut ennen kuullutkaan:

(Lauletaan valittavalla pikkupojan ääneellä, antaumuksella)

"Nyyyt syyyytytämme kyyynttiläään, seeee liekkkkiiiin leimahtaaaa...
Meeee oooodootammeeee Jeesuustaaa, seee liekkiin leimahtaa..."

Viimeaikoina on tapetilla olleet (ei niin konkreettisesti kuin aiemmin kuvaamani vuoritaiteet) pissa-asiat. Kuulin sorsareseptejä etsiessäni vessasta tällaisen keskustelun:

Äiti: Mitä ihmettä?!!!?

Poika: Kato äiti, suihkulähde!

Äiti: Toisten ihmisten päälle EI pissata!

Niin ja vietin toisten matelijakavereiden kanssa rattoisia aikoja myös muskarin pikkujouluissa jossa pyöreäpäinen poika lauloi karaokena tuiki tuiki kahteen kertaan.

Meillä on myös uusi kassakone. Siihen liittyen keskusteltu on seurrraavista asioista:

Poika (huutaa kassakoneen mikrofoniin, joka on suun sisällä): Saako maksaa luottokortilla?

Täti: Missä se luottokortti on?

Poika: Laitoin sen tonne sohvan väliin.

Siirrymme koko porukka katsomaan sorsia johonkin jonkun valkoisen talon lähelle. Kass kassss... siellä saattaisi olla vaikka joku oikein pullea laji, olen kuullut, että siellä ylipainoisia on enemmän. Kirjeenvaihtajamme laittaa tietoja myöhemmin,

Hyvää joulua kaikille,

Jytiili, joulumatelija

Villasukkia hampaille!

2006-12-13T21:34:00.000+02:00

HAAAALLOOOOO!

Elossa ollaan edelleen. Pahoittelen liian pitkä katkosta faneilleni, mutta minun täytyi tuo tiedottajani pistää järjestykseen. Okei, työkiireitä voi olla, ja jopa ihan todellisiakin. Yksi hieno asia oli tetenkin tiedottajan vierailu Viipurissa lastenkodissa, johon hän kävi viemässä Leinolan koulun ja päiväkodin lasten lahjoittamia joululahjoja. Vaikka puitteet ovatkin hieman ankeat niin se ei lapsia haittannut. Meininki kodissa oli iloista ja lapset olivat innoissaan lahjoista.

Toisaalta täytyy aina muistaa kuka on pomo ja pomon egoa pitää pönkittää tai muuten joutuu Jytiilin tuiman katseen alle.

Paljon on tapahtunut ja joulusuunnitelmatkin ovat menneet ihan uusiksi. Olen lähdössä jouluksi pienen pojan Amerikan serkkua tapaamaan tuon vähän isomman sorsalammen toiselle puolelle. Joudumme kyllä ottamaan mukaan myös tuon laiskan tiedottajan, joten kenties jotain matkakommenttejakin saadaan aikaiseksi.

Lopuksi pieni jouluinen kommentti keittiöstä, jonka pöydälle
oli juuri jätetty jäisiä torttutaikinalevyjä sulamaan.

IIISKÄÄÄ!!! Mun hampaille pitäis laittaa
villasukat!

Toinen totuus on tuolla ulkona

2006-10-29T13:29:00.000+02:00

Viikonloppuna tarjoutui oiva tilaisuus päästä kunnioittamaan perinteitä. Kaverini olisi jo kovasti halunnut päästä tekemään lumiukkoja, mutta lunta olis vielä suhteellisen vähän.

Onneksi sitä oli sen verran että pääsin vähän toteuttamaan juttuja, joita jo esi-isäni ovat tuhansia vuosia sitten toteuttaneet ympäri maailman. Vaikka ulkona olikin suhteellisen kylmä, päätin silti käydä katsastamassa sorsalammen asukkeja sekä tehdä Isossa puistossa hieman perinteiden velvoittamia tehtäviä.

Totuufs on tuolla alaviistossa

2006-10-29T01:57:00.000+03:00

Kiitoksfet vain Polkkapossulle, sainkin netistä näppärästi oman sorsan. Syöttäkääpä siis Sorsu joulukuntoon (lisää leipää voitte antaa siinä alalalalalaidassa olevalla 'more'-napilla), jotta ystävänne (u know who) selviää rankan talven yli. Jos olette hieman epäröivällä kannalla, kannatta aina muistaa vanha viisaus sorsalammen itäiseltä puolelta:

Kun annat Jytiilille sorsan,
hän on kylläinen päivän.

Kun viet Jytiilin sorsalammelle,
siellä pääsee uimaan!

Njam Njam

2006-10-27T21:07:00.000+03:00

Kas kas. Taasen on mennyt aivan liian pitkä aika kuulumisista. Kuopion retkeni meni sitten hieman pipariksi, kun en koskaan nähnyt elävää Kalakukkoa. Kaikki yksilöt oli jo paistettu ja nätisti pakattu. Noh, kenties ensi syksynä käyn katsastelemassa uudestaan.

Onneksi eilen pääsinkin sitten oikean herkkukaukalon ääreen. Kaverini oli ladannut kulhon täyteen herkullista lihapullataikinaa. Taikinan valmistuksesä käytetään salaista reseptiä, jota ei ihan kaikille kerrotakaan. Siihen, miten pullista tulee lähes yhtä täydellisiä kuin minä itse, raotamme hieman kuva-arkistoamme.

Toisin sanoen kaverini mielestä kaikkien aikojen paras ruuanlaittoväline on tietenkin lihapullasakset.

Kyllpäs oli muuten ankea päivä. Saaataaa, saaataaa, litsis lätsis lots. Se on kyllä aika kiva laulu, tulipa taas mieleen. Muutenkin olen vähän surullinen. Olen vähän ollut paitsiossa, kun minua ei huolittukaan hyttilaivalle alkuviikosta. Yksikseni sitten olen muistellut mukavia televisiohetkiämme.

Lopuksi kuitenkin haluaisimme varoittaa teitä Karhupuiston (se on se puisto, missä on se possuksi naamioitunut karhu) katalista puolapuista. Jossain muuallakin saattaa niitä puita olla, olkaa varuillanne!!! Niillä on kuulemma tosi kiva kiipeillä, mutta niissä on jokin kumma vetovoima, joka imee pään puolapuiden väliin. Se on tietty ihan kiva juttu, mutta sitten ne katalat puolapuut eivät päästäkään päätä pois ihan helposti. Olkaapa siis varuillanne, jos näette jossain tällaiset salakavalat puolapuut. Päältäpäin ne näyttävät ihan mukavilta ja kilteiltä, mutta odottakaas vaan kun lähdette kiipeämään. Pää haluaa välttämättä tunkeutua sinne puolapuiden väliin.

Eläintiedettä

2006-10-17T14:25:00.000+03:00

Tervehdys Kuopijosta. Tulinpas tänne hieman tutkailemaan tilannetta kun kuulin, että täällä on tarjolla herkkua nimeltä kalakukko. Olen kierrellyt nyt aamupäivän, eikä puistoissa ole kuin tuttuja lintuja. Kuulin, että kalakukot viihtyvät torilla, mutta tähän asti olen vain tavannut puluja ja lokkeja.

Koska evoluution kärkijoukkoa edustavana yksilönä itsekin olen suuri eläintenystävä (njam njam) kävimme tuossa eräänä päivänä pienen keskustelun veikeän ystäväni kanssa. Vaikka itsekin mielestäni tunnen sorsat (tai ainkat niinkuin HÄN väittää) ja muut peruseläimet, aina oppii uutta ja hieman yllättävääkin. Tässä muutamia eläimiä myös teillekin kerrattavaksi.

Saatatte yllättyä!

POSSU

KIRAHVI

NIPA NORSU

Superviikonloppua

2006-10-15T14:13:00.000+03:00

Vaikka lotossa ei tullutkaan kuin taas kerran se 2+1 oikein, on viikonloppu ollut mitä mainioin. Lauantai alkoi tietenkin Pikku Kakkosen aamulla ja siellähän se Veera olikin. Siinä on muutenkin kivoja ohjelmia, joista Pipsa Possu ja Eppu ja Nuppu ovat tällä hetkellä parhaimpia. Tuo Pipsa taitaakin tulla sunnuntaina, mutta on se vaan niin hyvä.

Aamupäivällä sateli inhottavaa tihkua, joten päätin jäädä sisälle tarkkailemaan pyykkien kuivumista. Kaverini lähti urhoollisena pyöräilemään ja ostamaan torilta herkkuja, eli suppilovahveroita ja mustaamakkaraa. Kotona gourmantti kaverini loihtikin oikean herkkuaterian. Oliskos sälli käynyt Polkkapossun sivuilla...

Lihaperunasoselaattikkoa mustalla makkaralla, olkaa hyvät!

Iltapäivällä sitten räjähti. IIIIIIHAAAAANA E-täti oli tullut Helsingistä Mammulle. Neljän päivän ja neljän yön piinaavan odotuksen jälkeen täti oli saapunut! Voi sitä riemun päivää. Päiväunien jälkeen lähdettiinkin pikapikaa Mammulle kahvikutsuille. Iskän pyörän pakkari vaan raikasi lauluista, kun kaverukset sotkivat pyörällä pitkin Tampereen märkiä katuja.

Mammulla oli muitakin vieraita ja siellä pitikin sitten pitää "koosertti", jossa taasen lautettiin tutut ikivihreät. Pianon korjailujen jälkeen (kiitokset korjaaja Puuha-Petelle!) "koosertti" aloitettiin "Tuiki Tuiki tähtösellä", jonka jälkeen kuultiin klassinen "Hämä hämä häkki". Vieraiden jo siirtyessä kahvipöydän ääreen kuultiin vielä lopuksi sikermä "Kierrän Lauluni Kippuraan-Tuiki Tuiki Tähtönen"

Kahvittelun jälkeen olikin E-tädin hieno yllätys. Täti oli hankkinut Tukkimies-kaupan "Banaanipäiviltä" vesivärit. Tästä en sen enempää kommentoi, kuva puhukoon puolestaan.

Lauantai oli ihana päivä kaiken kaikkiaan ja huomenna päästään vielä uimahalliin. Itse kyllä taidan jättää väliin, kun kuulin että ne ankat siellä ovatkin kumia...

Näppärä kun olen ma...

2006-10-13T22:01:00.000+03:00

Tänään sainkin oivan idean. Siis taas kerran, koska niitähän minulla riittää. Leikimme tuossa kaverini kanssa palikoilla ja hienoja kirkkojahan siitä syntyi.

Itsekin pääsin tutustumaan noihin hoopoihin kalikoihin ja loppujen lopuksi ne ovatkin hyvin hauskoja ja hyödyllisiä leluja. Tässä näette ensimmäisen työni "Langennut sorsa".

Yksi tuttu jo soittelikin, milloin teoksen saisi huutikaupattavaksi tai jotain. Muutenkin se on vähän outo kaveri kun kaikki pitää aina varmistaa ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran. Ollapa hänen kanssaan ostamassa irtokaramelleja kioskin luukulla.... Noh, se hänestä.

Joka tapauksessa loistavaan ideapankkiini syntyi jälleen uusi idea. Koska alan olla jo suht kuuluisa, niin tarvitsen itselleni kaksoisolennon. Sehän onnistui näppärien peukalottomien käsieni vuoksi liiankin näppärästi. Tuolla, muuten niin näppärällä, pojallakin se peukku on aina tiellä. Olisipas näppärää, jos se olisi sellainen irroitettava peukalo. Ja tässäpä tämä näppärä kloonini:

Tänään keskustelumme kaverini kanssa jäi vähiin, koska oli jumppapäivä. Siellä leikittiin sillä isolla pyöreällä varjolla ja se oli kuulemma huisin kivaa. Siihen laitettiin keskelle palloja ja sitten posauteltiin niitä ympäri salia. Myös rampoliini oli edelleen kestosuosikki.

Vaikka keskustelumme jäikin vähäiseksi opin taas jotain tärkeää kielinikkariltamme. Vessan seinässä oleva tupsautettava ilmanraikastin ei ole enää nimeltään ilmanraikastin, vaan kakkasaippua!

Tiesittekö muuten, että lattian lakaisuun käytetty harja on nykyään "siivotin" ja autoja ei enää tankata vaan "bensataan".
Ja arvatkaapas mitä silloin tehdään, kun talutetaan Napu-koiraa?
No, tietenkin "naputetaan".

Eipä auta muuta kuin lähteä valkoista savua tupruttelemaan. Kielikellon tuleva päätoimitaja on juuri valittu!

Saaataaa Saataa, lits lits läts!!

2006-10-12T23:08:00.000+03:00

Tässä eräänä päivänä kaverimme halusi välttämättä lähteä pyöräilemään. Vettä tuli aikalailla, mutta sehän ei menoa haitannut.

Pyörän vaijerilukko avattiin ja jätettiin kiinni pyärätelineeseen. Pyörä lähti tarmokkaasti liikkeelle, mutta yhtäkkiä se pysähtyi ja alkoi kuulua niiskutusta. hetken kuluttua tuli vastaus:

"Tuolla lukolla on ollut vähän ikävä minua, se haluaa tulla mukaan!"

Eipä siinä sitten auttanut muu kuin ottaa uusi ystävämme vaijerilukko mukaan...

Pyöräretkemme jatkui aina Isoon Puistoon. Isossa Puistossa on kiemuraliukumäki, josta yleensä tullaan alas nän:
Kyseisenä päivänä päätimme kuitenkin olla käyttämättä liukumäkeä. Oli hieman kosteaa ja siksi ei viitsitty kastella peppua. Toisaalta löytyi jotain ehkä vielä ihanampaa.

LÄTÄKÖT!!!

Ja mikäs sen parempaa kun polskutella liukumäen alla. Itse kyllä tykkäisin enemmän katsella sorsien polskuttelua hyvässä höyryävässä liemessä. Siitä tulikin mieleeni, että löysin muuten oivan ystävän täältä bittimaailmasta. Kaverilla taitaa olla aatemaailma kohdallaan.

Jaahans täytyypä taas lähteä tekemään jotain lokoisaa. Päätänpä päiväisen bloginin pieneen keittössä käytyyn keskutseluun:

- Äiti laittaa muumityynyliinan tämän tyynyn päälle ja sinä sitten laitat sen sänkyyn.
- Ei! Äiti ottaaa tyynyn. Sitten Äiti laittaa siihen kissankellotyynyliinan. Sitten minä otan
tyynyn. Sitten minä laitan sen sänkyyn. Sopisikos sellainen järjestely?

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Money makes the ducks buy jackets

2006-10-10T17:55:00.000+03:00

Pieni ystäväin iiiiiiieittel eie, eiku esitteli, meille uuden (ja ensimmäisen) bisnesideansa. Se meni suunnilleen näin:
"Ei nuo ankat saa lentää etelään. Noille ankoille (jostain kumman syystä kaveri ei puhu minulle sorsista, vaan aina ankoista...) alkaa tulla kylmä. Minä voisin avata takkikaupan noille ankoille. Sitten minä annan niille lämpimiä vaatteita. Sitten niiden ei tule kylmä. Sitten siellä on kuittikone ja sieltä annetaan rahaa. Sitten Mummi ja Aapi tulevat katsomaan. Sitten minusta tulee kaupan täti."

Aikas hyvä idea, vaikkakin itse saisin kyllä sorsat lämpimäksi parilalla. Noh, kyllähän nuo räpyläjalat ovat aika veikeitä elävänäkin.

Päiväkodin lapset ovat pihalla taas...

2006-10-04T20:50:00.000+03:00

Yksi suosikkipäivästäni on aina, kun pääsen hassuttelevan pojan kanssa päiväkotiin.

Sielää on ainaa yhtä ihanaa. Kylläpäs alkoikin laulattaa...
No niin, siis päiväkotihan on sellainen paikka, että ensin sanotaan aamulla, että "Ei mennä päiväkotiin" ja sitten iltapäivällä kun meitä tullaan hakemaan, niin sitten ei haluta lähteä ja heittäydytään maahan makaamaan. Se on aika hauskaa, koska makoilu on yksi lempiasennoistani.

Kun päiväkotiin mennäänn, niin ensin syödään aaaamiaista, sitten leeeiikitään ja laaauletaan. Touhuillessa alkaakin mukavasti nälättämään ja sitten saadaankin taas ruokaa. Päiväruoka on kenties paras ateria, koska sen jälkeen saa aina pastillin.

Minäkin olen viihtynyt hyvin päiväkodissa, mutta näin vanhempana tarvitsen hieman enemmän lepoa. Siksi olenkin saanut siellä ihan spesiaalin paikan itselleni.

Päiväkodissa on aina kivaa ja siellä on paljon kavereita sekä tietenkin loistavat päiväkodin tädit. Yksi päiväkodissa opittu asia, mitä tuon kaverin isä ja äiti arvostavat on tietenkin kailotus. Kaikki mitä pitää sanoa, pitää sanoa kovalla äänellä, että asia menee perille. Kotonakin tuntuu jo ihan päiväkodilta kun laulut ja lauseet raikaa ja rumpu paukkuu.

Yksi vähän huonompi puoli päiväkotireissuissa on. Leikkiessä siellä tulee aika likaiseksi ja välillä joudun tänne outoon vesikaruselliin. Se ei ole kauhen mukavaa, koska sinne ei saa ottaa eväitä mukaan.

Pitkä aika, ei merta

2006-10-03T21:01:00.000+03:00

Niinpäs niin. Kauhea tohina on ollut päällä, enkä ole tarkeiltä afääreiltäni kerinnyt ollenkaan laittamaan kuulumisia. No nyt niitä sitten tuleekin oikein roppakaupalla.

Viime viikko olikin tosi jännä ja tapahtumia täynnä. Mukava ystäväni oli taas asiantunteva seuraavassa laulussa. Tapahtumapaikka Prisma, perjantai-iltana:

Isä laulaa mukavaa Nalle Puh -laulua englanniksi:

- Winnie the Pooh,
Winnie the Pooh,
Tubby little cubby all stuffed with fluff... jne

Siirytään jo maitohyllyille kunnes yhtäkkiä osotoskärryjen pakkarilta lähtee laulu soimaan tutulla sävelellä:
- VIINI LOP-PU, VIINI LOP-PU

Perjantai oli muutenkin jännä päivä, koska kaverini tapasi Tuttiritarin
Tuttiritari oli aaivan ihana, vaikka hieman jännittikin, koska tuttiritarin linnaan jätettiin kaikki tutit. Tuttiritari vie ne sitten oravavauvoille.
Mutta oli se ritari aika kiva, sehän olikin tuonut kotiin rummun tuttien tilalle. Ja kun se kaveri on päivähoidossa, niin arvatkaas kuka rummuttaa...

Kaverini pääsi myös sunnuntaina paloasemalle tutustumaan. Riemukastahan siellä oli. Paloautoihin pääsi siälle ja tällä kertaa paras paikka oli tietenkin nostolava-auto, jonka korissa oli mukava leikkiä ja pelastaa esimerkiksi Muumilaakso.

Uusia tuttavuuksia

2006-09-26T23:04:00.000+03:00

Eilen terhakka ystäväni kävi Mammun luona kahvikutsuilla. Siellä oli myös kylässä lähistöllemme muuttanut sukulaistyttö, joka ennen asui "niiiin kaauukana". En kyllä muista missä. Mutta mukavaa seuraa hän kuulemma on ja joskus taitaa tulla poikkeamaan minuakin katsomaan.
Erityisesti hän piti ystäväni lauluista, joista nyt voi mainita "Tuiki tuiki tähtönen" -kappaleesta tehdyn long extended -version. Hieno homma ja tervetuloa minuakin katsomaan!

Mutta tässä tulee pieni jymy-yllätys! Ette ehkä tiedä, mutta tämän Mammun luona asuu myös minun kaaauukainen sukulaiseni. Hän on hyvä pärisemään, muuten keskustelu hänen kanssaan on kovin yksitoikkoista. Tässä on ensimmäinen koskaan otettu kuva tästä viekkaasta vaanijasta.

Haluan tässä yhteydessä myös esitellä toisen hyvän ystäväni Pnun (lausutaan Panu, en tiedä miksi...) Hän on hyvin viekas ja ilmeisesti hyvin varakas karhu. Myöskin hän on hyvin tarkka unistaan, joten en uskaltanut ottaa kuvaa salamalla. Hän on jo siirtynyt taustavaikuttajaksi bisnesmaailmassa, mutta on silti edelleen putun johtava maahantuoja ja tukkukauppias. Tässä kuvassa kaverimme ottaa rennosti.

Jaahas, televiossa näkyvä Emirates-stadionin yleisö näyttää hyvinkin tyytyväiseltä. Onkohan siellä avattu se sorsa-barbecueravintola. Ystäväni Freddie Ljungberg (muotovalio hänkin) halusi tänään olla vaihdossa, että pääsisi testaamaan uutta ravintolaa. Pitääpä lähteä googlaamaan löytyiskö menu jostain...

:- ) & :- ( kerrakseen

2006-09-25T07:39:00.000+03:00

Lauantai oli kaksivaiheinen päivä. Ensin kävin salaa jääkaapilla ja mitäs sieltä löysinkään. Kassskasss, jokuhan oli selvästi tehnyt hirveän kasan lihapullia! Voi tuota nautinnon päivää, ne ovat melkein yhtä hyviä kuin sorsat...

Sitten tapahtuikin pien murheenkryyni sille hupsulle pyöreäpäiselle pojalle. Pyöräillessä kun kuulemma ei voikaan kääntää tankoa koko ajan edestakaisin. Siitähän seuraa KRASH, ja taas paikkaillaan...

Jalkapallo on yksi intohimoni. Omistan hienon Jytiilijoukkueen, jonka menestys VI-divisioonassa

on ollut viime aikoina ohdakkeista. Voi sitä murheenkryyniä, kun joukkueeni hävisi taas launataina. Nyt niukasti vain 2-3. Petri Tokkonen onneksi alkaa näyttää parempia otteita. Suosittelen harrastusta muillekin. Alkuun pääsee tosi helposti ja voin hyvää sorsapasitia vastaan antaa muutavan kullanarvoisen vinkin. Käypä tutustumassa ja hanki oma joukkue.

Sunnuntaina kaverini pääsi uimahalliin. Poislähtiessä uimahallin pukukopissa oli kuulemma käyty seuraavanlainen keskustelu:
Poika: -Mitä isä laittaa, se ei ole rasvaa?
Isä: -Se on dödöä, sitä laitetaan kainaloon ja sitten ei isä haise pahalle.
(hiljaisuus)
Poika: -Äidin pitäisi laittaa sitä!

Näin tällä kertaa. Taidanpa lähteä katsastamaan ystäviäni sorsia...

Miiksei aina voi olla peerjantai,peerjantai

2006-09-23T08:31:00.000+03:00

Perjantai on päivistä paras. Siillon se hassu kaveri käy ponppimassa junpassa. Siellä on kuulemma joku tampoliini, missä pitää koko ajan ponppia. Taidanpa joskus mennä mukaan katsastamaan paikan.

Toinen mukava asia perjantaissa on, että seuraavana päivänä on lauantai, jolloin tulee aamun lastenohjelmat. Suosikkini on Ehdottomasti Pingu, koska se on sorsien etäinen kaveri....

Tänään onkin puuhakas lauantai edessä, päivä on vasta alkamassa, mutta ainakin tiedossa on parturissa käynti ja ehkä pääsen tekemään lihapullia.

Mutta nyt pitää lopettaa tältä erää, pääsen leikkimään junaradalla!!!!

Taidetta ilman rajoja

2006-09-22T08:44:00.000+03:00

Eilen asunnossani asusteleva pieni pyöreäpäinen poika oli päättänyt ryhtyä taitelijaksi. Liekö ollut Yann Arthus-Bertrand inspiraation lähteenä, kun päiväuniaika käytettiinkin luovuuden irtiottoon.

Näin ammattikriitikon arvointina voin todeta, että teoksessa tilan käyttö on vallatonta, koska minulta EI kysytty etukäteen lupaa asunnon seinään piirtelyyn. Toisaalta ymmärrän kyllä taiteiljan tuskan, koska huoneesta on näkymä vain sisäpihalle. Siksi on ihan oikeutettua luoda illuusio Alppien taakse laskevasta auringosta.

Synttärikemutkin menivät hienosti "Setäkahvilassa". Setäkahvilan nimi tulee siitä, että siellä yleensä on kiva setä myymässä. Jännää, että jo 2-vuotias on huomannut, että kahviloissa on yleensä töissä tätejä. Myös kaupassa on kuulemma vain tätejä myyjinä. Setäkahvilan herkkua on muffinssi, kuten kuvasta näkyy.

Olen itsekin aikamoinen herkuttelija. Parasta herkkua ovat tietenkin SORSAT,

joskin en koskaan ole vielä niitä maistanut. Ovelia ovat nuo siivekkäät veijarit. Sen sijaan käyn usein herkuttelemassa Sorsanpaistajan luona. Toinen tuttavuus herkkujen mailla on Polkkapossu, joka on myös aikamoinen herkuttelija.

Arvoisa juhlaväki

2006-09-21T08:29:00.000+03:00

Tervetuloa Jytiilin ihmeelliseen maailmaan. Olen keskikokoinen kotijytiili, joka tykkää asustella vesilintujen läheisyydessä. Omistan myös jalkapallojoukkueen. Kertoilen itsestäni lisää tuonnempana.

Ai niin, tänään on siis juhlapäivä. Asunnossani asuvan perheen pienellellä ilopillerillä (jonka seikkailuista varmasti tulette lukemaan) taitaa olla merkkipäivä. Sehän tietää herkkuja koko porukalle. Jos joku tietää setäkahvilan, niin siellä juhlitaan tänään klo 15. Tervetuloa!!